Mielipidettä kisaamisesta

Näin kisakauden avaamisen portilla olen miettinyt paljon syytä siihen, miksi oikeastaan rakastan kisaamista? Minun kohdallani kyse ei kuitenkaan ole mistään tulevasta ammatista, eikä kisaurani tule koskaan etenemään niin pitkälle, että voitot ylittäisivät kulut. Monet ystävistäni, jotka eivät harrasta ratsastusta ja kilpailevat (tuottoisasti) omassa lajissaan ihmettelevätkin - minkä takia? mitä järkeä tässä on?

Minäpä kerron.

Olen aina ollut kilpailunhaluinen ihminen. Haluan nähdä työlläni tulosta. Haluan voida todistaa muille ja itselleni, että pystyn täyttämää asetetut tavoitteet. Tämä koskee elämän jokaista osa-aluetta. Ratsastuksessa paras tapa todistaa tämä on kisaaminen. Suunnitella etukäteen ja asettaa selkeät tavoitteet. Sen jälkeen tehdä mitä vaan, jotta ne toteutuisivat.

Tämä tunne!

Minä rakastan sitä tunnetta, kun kuulet tuomarin pillin vihellyksen ja lähdet radalle. Muu maailma sulkeutuu hetkeksi kokonaan pois ja keskityn 110% suoritukseeni. Uusinnan alkaessa, haukot henkeä ja lisäät vauhtia. Sillä sekunnilla en ajattele kanssakilpailioiden voittamista, vaan itseni voittamista. Kilpailen itseäni vastaan ja haluan joka kerta suoriutua hieman paremmin kun viimeksi. Näin ei tietenkään aina kenenkään kohdalla käy, ja silloin kun menee ihan päin mäntyä on vaan osattava purra hammasta yhteen ja treenattava kovemmin. Toisien ihmisten kohdalla epäonnistuminen voi johtaa jopa siihen että jättää leikin kokonaan kesken, mutta itseäni se vaan motivoi treenaamaan enemmän jos välillä epäonnistuu. 

Parasta on tietenkin onnistumiset

Koko kisapäivä kaikkine rutiineineen on mielestäni niin ihanaa. Vaikka yleensä en koskaan nouse aamuisin vapaaehtoisesti, kisa-aamuina ei ole lainkaan harvinaista että ole hereillä jo ennen herätyskellon soittoa. Herätyksestä siihen saakka, kun on illalla vienyt hevosen takaisin omaan karsinaan, purkanut auton ja hoitanut hevosen, on minulle miltei terapeuttista. Rakastan sitä!



Eli vaikkei minusta koskaan mitään ammattikilpailijaa tule, se tunne jonka kisaradalla saa on kaikesta huolimatta sen arvoista, että aion jatkaa tätä niin pitkään kun vaan on mahdollisuus siihen.

Lopuksi vielä kysymys teille, rakkaat lukijat. Minkä takia sinä kisaat? Huvin vuoksi, rahan vuoksi, saadaksesi hevosille tuloksia..? 

2 kommenttia:

  1. Mikä tuo vaavin turvan edessä oleva verkon nimi on? Oon aatellui jos auttais omallakin hepalla mutta en oo vielä keksiny miksi nimitettään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kyllä ole mitään tietoa eikä ollut Nitallakaan kun äsken kysäsin :D ihan turpaverkoksi ollaan nimitetty aina XD Varmaankin joku UV-suoja systeemi.

      Poista

Katsothan ennen kommentoimista, että löytyykö kommenttiisi vastaus UKK-välilehdestä?