Ratsastuksen lopettaminen


"Moikka tääl olis Nona. Mulla olis vaan sellasta asiaa et en kyllä valitettavasti pysty millään jatkamaan keväällä"

Kutakuinkin noin jouduin sanomaan puhelimessa viime viikolla. Syitä tähän on aika paljon, ja yritän nyt niitä edes vähän teille täällä avata. Koitin etsiä tähän postaukseen vanhoja kuvia, joita en ole ainakaan kauhean montaa kertaa täällä julkaissut, osaa tuskin kertaakaan. 

   Untitled   

Olen todella kilpailuhenkinen ihminen. Haluan kehittyä ja kilpailla. Näistä syistä johtuen aloitin Perniön ponitallilla valmennuksessa vuosia sitten. Valmennus oli ihan täydellinen paikka kilpailemiseen ja kehittymiseen. Kuitenkin erinäisistä syistä lopetin siellä käymisen. Nyt jälkeenpäin ajateltuna tuntuu, että jo silloin todellinen motivaatio lopahti. Perniössä sai nimittäin itse päättää kenellä kilpaili ja treenasi. Sai mennä juuri sillä kenellä halusi.

   Untitled

Jatkoin sitten Poni-Haassa käymistä "valmennusryhmässä", jossa ratsastin kerran viikossa. Esteitä oli kolme kertaa kuussa ja koulua kerran. Ratsastin kuitenkin tämän lisäksi vielä ponitunneilla. Kilpailin pääosin esteitä Poni-Haan omissa seurakisoissa. Kisaaminen ei tuntunut enää samalta, kun ei päässyt kiertelemään kisoja muilla talleilla. Ratsastin vielä vuoden Poni-Haassa Perniössä lopettamisen jälkeen, kunnes sitten melkein kymmenen vuotta Poni-Haassa ratsastaneena lopetin sielläkin. 

   Untitled

Vaihdoin Kalliorinteeseen, missä olen tykännyt käydä. Tallilla on yksäreitä ja vähän tuntihevosia. Hevosilla ei ole hoitajia, joten tallin ilmapiiri on todella hyvä. Ihana pieni talli, jossa on plussana maneesi. Kalliorinteessä jatkoin kahdella viikkotunnilla, toinen oli estevalmennus ja toinen tavallinen koulutunti. Kalliorinteessäkin kisasin jonkun verran esteitä. Taisin olla vuoden tai puolitoista vuotta estevalmennuksessa kunnes lopetin siinä.

   Untitled

Silloin lopetin siis hyppäämisen kokonaan. Syitä tähän oli useampia. Selkääni oli jo pidemmän aikaa ratsastaessa välillä vähän särkenyt, mutta nyt kipu oli pahentunut. Hypätessä selkään sattui aina todella paljon, ja se saattoi olla kipeä päiviäkin valmennuksen jälkeen. Lisäksi välillä selkäni rätisi (?), en oikeen osaa selittää, mutta selästä kuului samanlaista ääntä kun olisi astunut risujen päälle. Mainitsin tästä asiasta silloin lääkärille, joka sitten suositteli jättämään ratsastuksen kokonaan. En kuitenkaan halunnut lopettaa ratsastusta, joten päätin sitten jättää esteet vain pois. Selkä ei kuitenkaan ollut ainoa syy hyppäämisen pois jääntiin.

   Untitled

Motivaatio hyppäämiseen oli kadonnut lähes kokonaan monien epäonnistumisien ja kisaamisen vähäisyyden takia. Olisin halunnut kiertää enemmän kisoja, mutta siihen ei oikein ollut mahdollisuutta. Vuokrahevosta, jolla saa kilpailla esteitä, on oikeasti lähes mahdotonta (ainakin pääkaupunkiseudulta) löytää. Oman hevosen hankkiminen ei kuitenkaan ollut mahdollisuus, tiesin, etten oikeasti jaksaisi käydä seitsemää kertaa viikossa tallilla. Kaksi-kolme kertaa vielä menee, mutten ole valmis uhraamaan koko elämääni harrastukselle. Jotkut ovat, minä en.

   Untitled

Jatkoin Kalliorinteessä kuitenkin kouluvalmennus ryhmässä vain kerran viikossa. Viimeistään sillon motivaationi murskautui lopullisesti. Olen aina ollut henkeen ja vereen esteratsastaja ja ratsastus ilman esteitä oli minulle sama kuin hesen ranskalaiset ilman kurkkumajoneesia. Jos hevosten kanssa olisi voinut tehdä jotain muutakin (esim. maastoilla, tehdä maastakäsin juttuja, juoksuttaa, puskailla, mennä puomeja tai pieniä kavaletteja) olisin ehkä sopeutunut paremmin ratsastukseen ilman esteitä. Kuitenkin pelkkä vakavamielinen kouluratsastus alkoi vähän tympiä. Ajan kuluessa tallille lähdöstä tuli aika pakkopullaa, ratsastaminen oli kuitenkin kivaa, mutta siitä puuttui kaikki intohimo. Teimme kouluvalmennuksissa vaikeita asioita ja kehityin siellä. Tekniikka ja tieto ratsastuksesta karttuivat. Opin ratsastamaan vaikeampia asioita oikein. Kuitenkaan kehittyminen ilman kilpailua ei ollut sama asia.

Untitled

Selkään jatkossa sattui myös koulutunneilla. Jotkut ovat ehdottaneet, että kipu johtuisi vatsa- ja/tai selkälihasten heikkoudesta (lue: puutteesta), mutta kipu ei ole tunnu lihaksessa. En ole kuitenkaan käynyt tämän takia ikinä magneetti- tai röntgenkuvauksissa, joten syytä kipuun en tiedä. Tuntuu vain, että joka ratsastuskerralla sattuu enemmän ja kipu jatkuu useamman päivän tunnin jälkeen. Kipu tuntuu nimenomaan alaselässä, ja siihen sattuu jos sitä painaa vähänkin kovempaa. Lihakset ovat ihan kivikovat, mutta kipu tuntuu nimen omaan jossain syvemmällä. Välillä selkä kipeytyy jos joudun istumaan (esim. koulussa) pidemmän aikaa tuolissa, missä on kova selkänoja.

  Untitled

Selän lisäksi nilkkani ovat nyt vuoden sisään kipeytyneet myös. Niissä ei tunnu kipua muuten, kuin ratsastaessa. Ratsastan aina pitkillä koulujalustimilla, joten jalustimien pituus ei voi olla kivun syynä. Nilkoissakaan kyse ei ole lihaskivusta, vaan tunnen oikein kun luihin ja niveliin sattuu. 

Ratsastaminen ei ole kauhean kivaa enää siinä vaiheessa, kun joutuu pysäyttämään hevosen kesken tehtävän ja sattuu niin paljon että kyyneleet valuu silmistä.


Kipu ei ole noin paha jokaisella ratsastuskerralla, onneksi. Vaikka nyt pidänkin taukoa vakituisista tunneista, en kuitenkaan ole lopullisesti lopettamassa ratsastusta, vaikka otsikko ehkä vähän hämääkin. Ratsastelen aina tilaisuuksien tullen kavereiden hevosilla ja käyn irtotunneilla. Voi olla, että jatkan vakituisesti jo ensi syksynä.

Tosiaan, syy "lopetukseen" on pääosin motivaation puute. Jotenkin ratsastuskoulussa ratsastaminen ei vain ole se oma juttu. Ehkä jos löytäisi jonkun kivan vuokriksen, vaikka ihan puskailu käyttöön, voisi motivaatio kasvaa, kun pääsisi tekemään muutakin kuin kiertämään kehää maneesissa. Ensi vuonna täytänkin jo 18 ja saan ajokortin. Silloin vuokrahevosen hankkiminen ehkä olisikin ihan hyvä vaihtoehto. Pääsisin itse tallille ja täysi-ikäisen on paljon helpompi löytää jotain hevosta vuokrattavaksi.

Näitä asioita pitää aina sumplia ajan kanssa, eikä kiirehtiä päätöksiä tehdessä. Uskon nyt ainakin tehneeni oikein. Onneksi voin aina palata halutessani.

19 kommenttia:

  1. eikös kannattaisi selvittää mikä on jos noin paskana keho on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritetään yritetään, mutta helsingin kaupunki ei maksa kalliita magneetti-/röntgenkuvauksia kauhean helposti.

      Poista
    2. Muutenkaan jossain terveyskeskuksella ei saa mitään muuta kuin särkylääkkeitä kouraan, ei siellä ketään näytä kiinnostavan asian tutkiminen yhtään sen enempää :D nimimerkillä lastenklinikallakin vierailleena pari vuotta sitten asian takia.

      Poista
    3. #yksityinenrules

      Poista
    4. Totta, yksityisellä käyminen ja sitä jatkotutkimuksiin meneminen on vain aika kallista. Selviän kuitenkin elämästäni ilman jatkuvaa lääkitystä, niin en haluaisi maksaa tuhansia euroja, jotta saisin selville mikä mättää.

      Poista
  2. Tuttu tunne! Mullakin motivaatio alkanu lopahtamaan, kun ei ole sitä omaa/vuokrahevosta... Tuntihevosiim ei saa si kivaa "sidettä", jota minäkin kaipaisin. ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama tunne mullakin, ymmärrän mitä tarkoitat :/

      Poista
  3. Mulla on myös tosi paljon ongelmia selän, polvien ja nilkkojen kanssa. Botin selkävyö on auttanu selkään ja yleensä ratsastan aina chapsit jalassa, koska ne tukee nilkkaa. Joskus on mullakin ollut itku kurkussa on nilkkoihin ja polviin OIKEASTI särkee niin kovaa ettei mitään pysty tekemään. Ja tosiaan munkin selkä kipeytyy, jos istun/seison tms. liian pitkään, nilkat taas yliliikkuvat ja "nyrjähtelee" tuon tuosta...

    Toivottavasti löytäsit jonkun kivan hepan jonka kanssa harrastaa vähän aktiivisemmin! Ja jos haluut niin tuu ihmeessä pitkästä aikaa tänne päin niin mennään tunnille. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo fiilaan sua nois kivuissa :/ se on oikeesti ihan hirveetä alkaa itkee kesken tunnin ku sattuu nii perhanasti.

      Joo! Olis ihan sika kiva tulla sinne pitkästä aikaa, vois kattoo jonku viikonlopun ku olis vapaata :)

      Poista
  4. Oletko käynyt fysioterapeutilla? Itse jouduin lopettamaan ratsastuken selkäkipujen vuoksi. Kävin fysioterapeutilla jolta sain lähetteen lääkärille.

    Nyt viikko sitten kävin röntgen kuvissa sekä verikokeissa ja seuraavaksi mangneetti kuviin.

    Siinä ei oikeastaan ole kyse hinnasta totta kai kuvataan jos lääkäri kokee sen tarpeelliseksi mutta turhaa säteilyä selän/mahan alueelle yritetään välttää.

    Suosittelen käymään fysioterapeutilla, tsemppiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä ja tsempistä :)

      Mulle ainakin on sanottu sen olevan rahasta kiinni, mutta tottakai voin olla väärässäkin.

      Poista
  5. Mum mielestä on tosi outoa, että lääkäri on kieltänyt sua. Multa löytyy välilevyn alkava pullistuma sekä krooninen selkäsairaus ja mua nimenomaan kehotetaan ratsastukseen, jolloin joutuu pitämään selkää suorassa. Ja selkää ei kuvata ellei ole todella pakko, mahan aluetta yritetään välttää tulevien raskauksien vuoksi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ratsastaessa kipu on pahimmillaan, niin mielestäni on ainakin ihan loogista lääkäriltä ehdottaa kipua aiheuttavan aktiviteetin lopettamista. Se mikä toimii toisella, ei välttämättä toimi toisella.

      Poista
  6. Mä ehdottaisin sulle esimerkiksi kraniosakraalihoitoa tai kiropraktikkoa. Itelläkin on tällä hetkellä alaselkä niin kipeä, että muun muassa kavioita en ole pystynyt katsomaan pariin kuukauteen ja hevosen pukittaminenkin sattuu. Lisäksi olen joutunut jättämään kaiken muun liikunnan pois, koska olen todennut niiden vain pahentavan kipua.
    Itselläni kipu on kuitenkin hieman erilaista ja on lähtöisin vuoden takaisesta tippumisesta. Alaselkä naksuu tosi paljon ja juurikin pitkään istuminen ja seisominen rasittaa selkääni. Pystytkö itse määrittelemään mistä kipu on saanut alkunsa ja milloin? Nilkkakivun luulisin johtuvan alaselästäsi. Kannattaa nyt mahdollisimman pian päästä käymään jollakin hoitajalla ja käydä ainakin pari kertaa pienellä aikavälillä. (Itse en niinkään usko fysioterapeutteihin, käskivät minunkin tehdä erilaisia liikkeitä ja tein, siltikin kipu vain voimistui koko ajan.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kyllä mitään tietoa mistä kipu on peräisin, jotenkin kehittynyt pikkuhiljaa. Muutaman kerran olen pudonnut selkä edellä ja selkä ollut kipeä, mutta aina olen itse päässyt ylös. Muutama vuosi takaperin myös häntäluuni murtui, mutta en tiedä onko sillä mitään tekemistä tämän kanssa.

      Kiitos vinkeistä ja viestistä :)

      Poista
  7. ootko tippunu hevosen selästä tai jotain?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Useampaankin otteeseen tässä vuosien saatossa, muttei tule mieleen sellaista yhtä kertaa jossa selkäni olisi voinut mennä näin pahasti rikki :/ Vika todennäköisesti kehittynyt pikkuhiljaa itsekseen.

      Poista
  8. Ei kannata luovuttaa ton selän kanssa! Yritin aiemmin heittää jo tsemppaavaa kommenttia, mutta en vissiin muistanut julkaista sitä joten kirjoitampa uudestaan. Mene yksityiselle lääkärille, ne antaa varmasti lähetteen MRI kuviin, missä ei käytetä ionisoivaa säteilyä toisin kuin RTG tai TT kuvausmenetelmissä. Eli siitä ei aiheudu säderasitusta tärkeille elimille, kuten kohdulle ja munasarjoille.

    Mun selkä on kuvattu omasta pussista neljä kertaa. Kaikki Cityterveydessä ja halvimmillaan maksoi 98€ eli ei ole rahasta todellakaan kiinni. Se mihin menee yksityiselle niin onkin toinen juttu. Esimerkiksi kävin alkuun pienemmällä lääkäriasemalla ja yhden käynnin hinta oli ortopedille 60€ ja vastaavasti ORTONissa kerta käynti ilman vakuutusta fysiatrille oli 180€ ja vakuutuksen kanssa 240€. Nämäkin siis vaihtelevat. Fyssari on toinen mistä on mielettömästi apua selkävaivojen suhteen, kannattaa kokeilla vaikka OMT-fysioterapeuttia tai tavallista fysioterapeuttia.

    Älä luovuta jos motivaatio palautuukin ja tuntuu ettei pysty ratsastamaan. Olen taistellut selkäkivuista kolmevuotta, mulla on siis murtuma nikamakaaressa, ei siis luudu jostain syystä, ja välilevynpullistuma joka parani. Nykyään ratsastan vaikka en saisi, mutta menen ihan kokonaan selän ehdoilla. Jos sattuu niin hevoselle tulee vapaapäivä tai vastaavasti keksin sille muun tavan liikkua. Ratsastan parhaimmillaan kolme hevosta päivässä kuten esimerkiksi huomenna. Jos sattuu niin suunnitelmiin sponttaanisti vaan muutos. Kyllä se siitä jos itse haluaa, jos ei niin ei tietenkään ole pakko! :D Tsemppiä sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon viestistä ja avusta Heidi :)

      Poista

Katsothan ennen kommentoimista, että löytyykö kommenttiisi vastaus UKK-välilehdestä?