Viikko Perniössä

Okei huijasin, en ollut siellä ihan viikkoa. Olen nyt vähän myöhässä tämän postauksen kanssa, mutta ehkä parempi nyt kun ei milloinkaan.

Olin siis taas käymässä Perniössä joululomalla. Lähdettiin Emman kanssa 26.12 illalla junalla Saloon, josta meidät sitten haettiin tallille. Silloin oli ihan hirveä sää, lunta satoi ja tuuli ihan hullun lailla. Käsilaukkuni koko sisältö oli ihan lumen peitossa, onneksi mitään tärkeää ei kastunut. Kaupat olivat tosiaan kiinni, joten emme saaneet ostettua ruokaa mistään. Päätettiin sitten käydä Salossa hesessä safkaamassa.

Untitled
                                    Untitled

Seuraavana päivänä kuvasimme Emman kanssa teille videopostauksen, jonka olen jo aikaisemminkin tänne laittanut, mutta laitan nyt uudelleen. Olisi kiva saada jotain kommenttia tästä, koska voitaisiin varmaan jatkossa kuvata uudestaankin, jos vain jotakuta kiinnostaa :)



Seuraavista päivistä en ole ihan varma mitä ollaan tehty milloinkin, mutta tallilla oltiin oikeastaan suurin osa ajasta. Itse en ratsastanut tällä kertaa ollenkaan. Oltaisiin haluttu mennä jätesäkkimäkeen, mutta lunta ei vielä tuolloin ollut tarpeaksi. Ehkä nyt seuraavalla kerralla. Pulkkaratsastus on myös ihan sairaan hauskaa, mutta siihenkään ei oikein lumi riittänyt. Viime vuonna käytiin maastoilemassa pulkan kanssa, se oli kyllä aika hc.

                   Untitled                                                 Untitled                       

Nita ja Emma olivat töissä melkeinpä jokaisena päivänä ja olinkin heitä aina siellä auttelemassa. Ihan mielelläni teen tallissa töitä, kivaa vaihtelua! Työt menevät muutenkin nopeammin, kuin on kahden henkilön sijasta kolme tekemässä hommia.

Välillä tulee mietittyä, että pitäisikö vain keskeyttää lukio ja mennä hevosalan duuniin jonnekkin, mutta en sitten tiedä, olisiko se pidemmällä tähtäimellä minulle se oikea ratkaisu, vaikka se nyt tuntuukin yllättävän houkuttelevalta...

   Untitled
   Untitled

Tykkään kyllä ihan älyttömästi käydä Perniössä. Rakastan Helsinkiä ja siellä asumista, mutta välillä on oikeasti ihanaa lähteä pois kaikesta hälinästä rauhoittumaan keskelle metsää. Maisemat ovat aina niin kauniita ja mietinkin, miksei Helsingissä ikinä näytä tuolta... En muuten ymmärrä miksi näistä kaikista kuvista tuli jotenkin huonolaatuisia, mutta ei voi nyt mitään.

                Untitled                                                         Untitled

Perhoskoira hauvavauvat ovat myös kasvaneet ihan hurjaa vauhtia, vastahan nuo olivat kämmentä pienempiä.

Ylemmässä kuvassa on Kajuran Queen V aka Väinö. Ette muuten varmaankaan ikinä arvaa kuka tuon lempinimen on keksinyt. Kyllä, minä. Näin vauvelin ekaa kertaa ihan parin päivän ikäisenä ja mielestäni se sukupuolesta välittämättä vaan näytti ihan Väinöltä, ja niin se nimi sitten sille jäi. Ei ole muuten ensimmäinen kerta kun nimeän Rautiaisten eläimiä, yhdessä vaiheessa heillä oli useampi rotta, joiden nimet olivat Nounau I, Nounau II, Nounau III jne. Ristittiin myös Nitan hiiri Pascaliksi.

Alemmassa kuvassa Kajuran Jackie aka Jack / Kääk. Nukun siis aina Perniössä ollessani Nitan kanssa hänen huoneessaan parisängyssä. Pörri ja Kääk nukkuvat aina sängyssä myös, tosin Nitan puolella. Öisin Jack aina hiippailee mun puolelle ja tulee nukkumaan selkäni päälle, alkaa repimään hiuksiani tai muuta hauskaa. Herään aina siihen, nostan koiran Nitan puolelle ja se tulee aina takaisin.... Meillä on aina ihan jumalaton riita meneillään keskellä yötä :DD Kääkistä ei myöskään saa ikinä otettua hyviä kuvia, se vain näyttää aina ihan demonin riivaamalta. No, vanhan sanonnankin mukaan omistaja ja koira ovat samanlaisia.

  Untitled

Tallille on myös viime vuoden loppupuolella muuttanut uusi Pyreneittenmastiffi Bea aka pikkupami. Ei tuo tosin kamalan pieni ole, nyt jo paljon suurempi kuin Pamela tuon ikäisenä. Ei olisi mikään ihme, jos Beasta tulisi täysikasvuisena lähemmäs satakiloinen. Bea on kyllä ihan sairaan hellyyttävä ja suloinen, vaikka onkin aika itsepäinen.

                                     Untitled

En edes muista milloin olisin viimeksi ollut Perniössä niin, ettei olisi tarvinnut käydä Salon aluesairaalassa. Vitsailtiinkin Nitan kanssa siitä, että voisiko tonne hankkia kanta-asiakaskortin tai jonkin VIP-jäsenyyden. Tällä kertaa Nitalla oli jokin hammasprobleema. En muuten oikeasti ymmärrä mikä siinä on, että AINA sattuu jotain kun olen Perniössä... Ja lähes 90% tapauksista Nita on ollut se, jolle sattuu.

                                        Untitled

Kaikenkaikkiaan oli ihan sairaan kiva pikkuloma. Helmikuun alussa olen lähdössä uudelleen viikoksi. Minkälaista postausta haluaisitte siitä reissusta? Samanlaista kuin tämä, vai jotakin erilaista? Nyt olisi mahdollista vaikuttaa, olisi kiva jos teiltä löytyisi jonkilaista aktiivisuutta.